Karjalainen sarafaanipukeutuminen mukaan Elävän perinnön kansalliseen luetteloon

Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi 26.6.2026 Museoviraston esityksestä 22 uutta kohdetta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Yksi uusista kohteista on sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistaminen. Hanketta koordinoi Suistamon Perinneseura ry.

Helli Lehtimäki, Annabel Latvala ja Anna Dalino.

Uusia kohteita juhlittiin syyskuun alussa Museoviraston järjestämässä juhlassa Helsingissä, jossa tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie myönsi uusille kohteille diplomit. Hakijatahoja juhlassa edustivat sarafaaniasiantuntija Leena Jääskeläinen Joensuun kalevalaisista naisista ja Katja Lösönen Suistamon perinneseurasta.

– Sarafaani eli olkainhame on ortodoksisen karjalaisnaisen asu. Sarafaanipukeutumisella tarkoitetaan asukokonaisuutta, johon kuuluu sarafaanin lisäksi myös muita puvun osia. Sarafaanista käytetään usein myös sanaa feresi, hanketta koordinoinut Katja Lösönen kertoo.

Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie myönsi uusille kohteille diplomit

Sarafaanihakemuksen taustalla oli laaja joukko sarafaaniperinteen harjoittamisen kannalta keskeisiä karjalais-ortodoksisia yhteisöjä: Suistamon, Suojärven, Salmin, Korpiselän pitäjäseurojen lisäksi myös Suomen ortodoksinen kirkko, Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry, Karjalan kielet ry, sekä Kalevalaisten Naisten paikallisyhdistykset Ilomantsista, Joensuusta ja Vaasasta. Hakijatahojen toiminnassa on mukana keskeisiä sarafaaniasiantuntijoita ja perinteen harjoittajia, joiden avulla tieto sarafaaniperinteen kulttuurihistoriallisista juurista on kasvanut.

– Nykyajan sarafaaniperinne on hyvin monikerroksellinen, ja siinä on nähtävissä erilaisia ajallisia, alueellisia ja kansallisia näkökulmia. Meille oli tärkeää tuoda hakemuksessa esiin historiallisen taustan lisäksi myös sarafaaneihin liittyviä uudempiakin kerrostumia. Sarafaanipukeutuminen on myös tärkeä osa Pohjois-Karjalan historiallista ja elävää kulttuuriperintöä, vaikka se usein liitetään usein vain joko Venäjän Karjalan tai luovutettujen ortodoksialueiden kulttuuriperintöön, Lösönen tarkentaa.

Suomessa sarafaaniperinne ehti lähes kadota sotien jälkeen. Perinteen elpyminen alkoi Ilomantsin Parppeinvaaran runokylän toiminnan ja Ilomantsin Kalevalaisten Naisten aktiivisuuden myötä, josta innostus levisi Itä-Suomen ortodoksikarjalaisiin yhteisöihin ja kansanopistoihin.

Sarafaaniasiantuntija Leena Jääskeläinen Joensuun kalevalaisista naisista.

Viime vuosina sarafaaniperinne on elänyt uutta kukoistuskauttaan. Karjalan kielen elvytystyö on lisännyt kiinnostusta myös sarafaanipukeutumiseen. Pyrkimys historiallisempaan toteutukseen on muodostunut yhdeksi sarafaanipukeutumisen viimeaikaisista trendeistä. Sarafaaneihin perinteisesti liittynyt runsaus ja värikkyys ovat myös palanneet osaksi pukeutumista.

– Toivomme, että sarafaaniperinteen lisääminen elävän perinnön luetteloon ja siihen liittyvän monikansallisen näkökulman vahvistaminen auttavat ymmärtämään sarafaaniperinnettä jatkuvasti muuttuvana perinteenä. Olen iloinen siitä, että sarafaaniperinne löytyy kansallisesta listasta suomen, ruotsin ja englannin lisäksi myös Karjalan kielet ry:n kääntämänä varsinaiskarjalaksi, Lösönen kertoo.

Perinteisesti sarafaanipukeutuminen liittyy kulttuuri-identiteettiin: se on karjalais-ortodoksisen yhteisön keino kertoa omasta uskonnollisesta identiteetistään, historiastaan ja perinteistään. Tähän identiteettiin kuuluu ylpeys omista perinteistä, mutta myös kulttuurinen suvaitsevaisuus, ilo ja uteliaisuus.

– On tärkeää kunnioittaa sarafaanipukeutumista osana ortodoksisten karjalaisten identiteettiä, mutta samalla myös säilyttää se muuttuvana, monikielisenä ja -kulttuurisena perinteenä, joka elää ajassa ja vahvistuu ihmisten tulkintojen kautta. Vaikka sarafaaniperinteellä on vahvat ortodoksiset juuret, siitä on Suomessa muodostunut kaikkien karjalaistaustaisten yhteinen asu uskonnosta riippumatta, Lösönen toteaa.